Over the hills and far away...

Hei!
Pientä taukoa taas ollut kiireestä johtuen (tuntuu, että aloitan jokaisen postauksen samalla valitusvirrellä).

Olen kuitenkin saanut aikaiseksi kuvatarinan ja sain tänään vielä muokattuakin sen! Kuvatarina on valitettavasti laadultaan surkea, kuvasin kuvatarinan pimeällä ennen jalustimeni saapumista. Kuvaaminen oli lievästi sanottuna tuskaa... Kuitenkin tarvitsen tätä kuvatarinaa pohjustukseksi alkavalle tarinankaarelle, joten olkaa hyvät ja lukekaa:

 

Viattoman(ko) tytön salaisuus

 

 Nuket istuivat iltaa olohuoneessa, kunnes...

 

 *iloista animemusiikkia*

Tsumugi: Aivan kuin jonkun puhelin soisi yläkerrassa...

 

 Sena: Oh, se on minun!

 



 ...

 

 Tsumugi: Kaede, minun pitää tehdä eräs asia huoneessani. Kukaan ei saa häiritä minua!

Kaede: Selvä, me emme tule huoneeseesi.

SILLÄ VÄLIN SENAN HUONEESSA:

 Sena: ... ei, minä EN osta mitään. >o<

 Sena: Oli kyllä harvinaisen sitkeä puhelinmyyjä....

 

MUGIN HUONEESSA:

 Tsumugi: Ja sitten tarvitaan...

 Sena pölähtää paikalle.

Sena: HEI MUGI! Mitäs puuhaat? Miksi täällä on näin piemää? :3

 

Tsumugi: Minähän käskin olla häiritsemättä!

 

Sena: *henkäisee* 

Tsumugi: SHH! Älä kerro tästä mitään kenellekään (tai muutan sinut rupisammakoksi 8D)! 

Sena: Kyllä! Tai siis EI! Tai siis... *hipsii pakoon*

 

 

 Tsumugi: Toivottavasti Sena osaa pitää suunsa kiinni...

 

Tsumugi: Ei tässä näin pitänyt käydä...

 

~

 

Sellaista. :)

Kommentteja saa laittaa, olisin niistä todella onnellinen.

 

T. Siiri ja nuket